01.03.2021

Sitova hoitajamitoitus vanhusten hoivassa etenee eduskunnassa kovaa vauhtia. Tämä on erinomainen asia, mutta samalla lastensuojelun ja opiskeluhuollon asiakasmitoituksista keskustelu on jäänyt taka-alalle. Vuonna 2018 Suomessa lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 54883 lasta ja nuorta sekä yhteensä 18544 lasta ja nuorta oli sijoitettu asumaan muualle kuin omaan kotiin. Lisäksi jälkihuollon tukea sai 7595 lasta ja nuorta.

Vuonna 2017 yli 1000 sosiaalityöntekijää ja sosiaalityön opiskelijaa allekirjoittivat adressin, joka synnytti keskustelua asiakasmäärien kohtuullistamisesta. Adressi ei ole johtanut vielä todellisiin muutoksiin. Helmikuussa 2020 Pesäpuu ry julkaisi koskettavan ja vetovan julkaisun nimeltä ”101 kirjettä”. Julkaisun tarkoituksena on tehdä näkyväksi sitä, minkälainen rooli lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on ollut lastensuojelun sijaishuollossa sekä minkälaista muutosta lapset ja nuoret itse toivovat jatkossa. Lasten suurin toive on, että sosiaalityöntekijät kohtaavat heidät aidosti, kysyvät kuulumisia, viettävät aikaa heidän kanssaan ja ovat kiinnostuneita heistä. Tämä ei ole mielestäni paljoa pyydetty.

Sosiaalityöntekijät tekevät arvokasta työtä ja varmasti parhaansa, mutta lastensuojelun ammattilaisille tehdyssä kyselyssä 70 prosenttia kuitenkin kertoi harkinneensa työpaikan tai alan vaihtamista. Suurimpina syinä tähän olivat pienet resurssit, liialliset työpaineet, työn huono organisointi sekä heikko palkkaus suhteessa koulutukseen ja työn vastuullisuuteen. Miten me vastaamme tähän?

Esitys lastensuojelun vähimmäismitoituksen toteuttamisesta siten, että yhdellä sosiaalityöntekijällä ei voi olla vastuullaan enempää kuin 30 asiakasta, toisi helpotusta. Tällä hetkellä yhdellä sosiaalityöntekijällä vastuullaan voi olla jopa 80 lasta. Mitoitusta kannattaa myös 83 prosenttia lastensuojelun työntekijöistä. Silloin sosiaalityöntekijällä olisi aikaa tavata lapsia, kuulla heidän arjestaan ja luoda ennen kaikkea suhde lapseen.

Suosittelen lämpimästi julkaisun lukemista kaikille ja haluankin siteerata lopuksi yhtä kirjeen kirjoittanutta lasta:

” Minulla ei ole ollut koskaan turvallista aikuista elämässä ja olisin toivonut, että mun sosiaalityöntekijä olis voinut olla se ensimmäinen. Sosiaalityöntekijät on kuitenkin meidän lastensuojelun asiakkaiden tuki ja turva, ne tekee tärkeää työtä meidän nuorten eteen, jotta saatais hyvät eväät elämään. Ne tekee töitä väsyneenä ja me nähdään se uupumus. Me arvostetaan sossujen panosta – arvosta sinäkin. ”

 

Jani Méling (vihr.)

Kaupunginvaltuutettu

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan puheenjohtaja

Jaa Sivu