30.03.2019

Edelläkävijä vai perässähiihtäjä?

Ilmastonmuutoksen torjunta on aikamme suurin globaali haaste. Suomessa tehtävät valinnat eivät yksin pysäytä ilmastonmuutosta tai ratkaise sen tuomia ongelmia. Juuri nyt elämme kuitenkin taitekohdassa, jossa voimme valita roolin eturivissä tai perässähiihtäjänä. Edelläkävijät kehittävät valmiiksi ratkaisuja, joilla tuotantoa muutetaan ekologisesti kestävämmäksi. Tärkeimpiä ovat ruokatuotanto, liikenne ja energia. Eturivi tuottaa ja myy ratkaisuja, joita perässähiihtäjä ostaa. Eturivin saama taloudellinen hyöty on valtava. Nopeimpiin muutoksiin päästään, kun haetaan sekä ympäristöystävällisiä että taloudellisesti kannattavia ratkaisuja.

Liikenteen osalta on panostettava uusiutuvien energiamuotojen käyttöön kaikilla eri teknologioilla. Sähköautot tarjoavat käyttökelpoisia ratkaisuja suurkaupunkien liikenteeseen ja lyhyemmille kulkuetäisyyksille. Päästöjen loppuminen parantaa ilmanlaatua, mutta hiilijalanjälki riippuu energiantuotannon kokonaisuudesta. Akkutuotanto kaipaa vielä kehittämistä, mutta kehityksen suunta on oikea. Toimivia ratkaisuja on jo saatavilla uusiutuvien neste- ja kaasupolttoaineiden muodossa. Kaasuautojen suosio ja biokaasun käyttö polttoaineena ovat lisääntyneet valtavasti.

Lentoliikenteessä tehdään merkittävää kehitystyötä päästöjen vähentämiseksi. Uuden ja vanhan koneen päästöissä voi olla kymmenien prosenttien ero. Lentoliikenteen määrä kasvaa kuitenkin nopeammin kuin tekniikka kehittyy. Tarvitaan kompensaatiojärjestelmä, jossa lentäminen kustantaa itse synnyttämänsä hiilen keräämisen kustannukset. Lentovero on hyvä alku, mutta on tärkeää kohdentaa lentovero ympäristörasituksen kompensointiin.


Sähköenergian tarve jatkaa kasvuaan. Tuuli- ja aurinkoenergian tuotannossa hinta on jo osin saavuttanut kilpailukyvyn muiden energiamuotojen kanssa. Etenkin merituulivoimaa on nykytekniikalla mahdollista tuottaa kilpailukykyiseen hintaan. Ydinvoimaa joudumme tuottamaan ja käyttämään siirtymäkauden ajan, mutta tulevaisuudessa täytyy niin fossiilisista energiamuodoista kuin ydinvoimasta luopua.

ICT-sektorin energiankulutus kasvaa nopeasti. Alan toimijoilta tulee vaatia hukkaenergian uusiokäyttöä esimerkiksi talojen ja käyttöveden lämmityksessä. Datakeskusten energiatehokkuutta voidaan parantaa nykyisestä jo olemassa olevilla teknisillä ratkaisuilla. Raskaan teollisuuden täytyy myös tehdä osansa energian uusiokäytön eteen, kuten Pariisin ilmastokokouksen toteutusohjelma edellyttää. Teollisuutta tulee ohjata päästöjen vähentämiseen leikkaamalla nykyisiä energiatukia. Vastaavasti tukien kohdentamista muuttamalla voidaan lisätä ekologisesti kestävää maataloutta nykyisen ympäristöä rasittavan tehomaatalouden sijaan.

Jotta edellä mainitut tavoitteet saavutetaan, tarvitaan siihen poliittista ohjausta. Ja jotta eduskunnasta löytyy riittävästi tahtotilaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, täytyy sitä tahtotilaa löytyä ensin äänestäjiltä. #eduskuntavaalit2019 #ilmastovaalit

Jani Méling, eduskuntavaaliehdokas, KM (Vihreät Uusimaa)

Hannu-Pekka Poikonen, DI (Vihreät Lohja)

Jaa Sivu